Suomi-Venäjä, rauhanpolitiikkaa vai rasismia
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Länsi päätti jatkaa idänpolitiikkaa kylmän sodan tapaan laajentaen Natoa itään. Suomi tuli mukaan tekemällä poliittisia ja sotilaallisia sopimuksia Yhdysvaltojen ja Naton kanssa. Euroopan Unioniin liittyminen oli askel samaan suuntaan. Sopimusten yleisperustelu oli Venäjän uhka naapurimaille ja maailmalle.
Uusi vaihde uhkakuvien rakentelussa
Lännen suhde Venäjään jyrkentyi vuosituhannen vaihteessa Yhdysvaltojen menetettyä Jeltsinin aikana eläneet toiveensa saada vankka ote Venäjän luonnonvaroihin: Lännessä aloitettiin Venäjän valtion ja johdon poliittinen mustamaalauskampanja johdon vaihtamiseksi ja aina uusien uhkakuvien esiin nostamiseksi. Suomessa kampanjan pääosassa oli ja on oikeisto ja valtamedia vasemmiston ja muiden edistyksellisten tukiessa. Suosittu aihe ovat Venäjä halu vallata naapurimaitaan ja entisiä Neuvostoliiton alueita.
Suomen sota- ja hybridisopimukset Lännen kanssa yksimielisiä
Suomen sotilas- ja muut asiaan kuuluvat sopimukset USAn, Naton ja joidenkin Nato-maiden kanssa tehtiin Eduskunnassa tai se ohittaen; Eduskunnassa on vallinnut kaikissa tapauksissa konsensus, myös Isäntämaasopimuksesta, vaikka sen puitteissa Natolla on mahdollisuus tuoda maahan ydinaseita ja vaikka väitetään, ettei Eduskunta tiennyt sopimuksesta. Kyllä kaikki puolueet tiesivät ja Kataisen hallitus käsitteli sopimuksen niin, ettei sitä viety suureen saliin. Samoin Naton Helsinkiin perustetun Hybridiosaamiskeskuksen edellyttämät lait hyväksyttiin Eduskunnassa yksimielisesti.
Venäjä-uhkakuvien kehittelyssä rasistisia piirteitä
Oikeisto ja valtamedia luovat uhkakuvia rankkojen Suomen kanssa solmittujen USA/Nato-puolustus/hyökkäyssopimusten vastapainoksi. Kaikkea on lupa käyttää, myös rasisminluontoisia perusteluja Venäjän hyökkäyshalujen todistelemiseksi: Venäjä on diktatuuri, Putin haluaa liittää Suomen takaisin Venäjään ja vallata entiset NL:n alueet. Oikeiston tärkein vaikutuskanava Natosopimusten puolesta on valtamedian Venäjä-uutisointi: Venäjän uhkien, syntien ja varjopuolien esittely päivittäin monesta tuutista on kehitetty huippuunsa. Pari vuotta sitten hybridiasiantuntijamme varoittivat Venäjän vaikuttavan vaaleihimme salamurhin. Jos Nato-sopimusten perusteluksi esitetyt Krim ja Itä-Ukraina otettaisiin todesta, ei perustelijan tulisi koskea Yhdysvaltoihin pitkällä tikullakaan, niin eri luokassaan ovat Venäjän ja USA:n edesottamukset kansainvälisessä politiikassa.
Vasemmistossa puolueettomuusharhaa
Joskus vasemmalla yritetään kiertää vastuuta puhumalla Suomesta puolueettomana maana. Jatkuvat Nato-sotaharjoitukset ja kymmenet Nato-sopimukset eivät anna mahdollisuutta esiintyä puolueettomana. Ilmansuuntien luulisi olevan selvä asia, mutta hävittäjähankintaa vastustettaessa tahtoo unohtua niiden käyttötarkoituksen olevan Venäjän suunta.
Rauhanpolitiikkaan kaikkien maiden kanssa
Suomen kohtalonkysymys on aina ollut suhteet Venäjään.
Historia on osoittanut että hyvät, luottamukselliset suhteet Venäjään
ovat aina olleet edellytyksenä Suomen ja suomalaisten hyvinvointiin ja
turvallisuuteen.
Tätä jatkumoa voidaan kutsua vaikkapa Sprengtportenin, Snellmanin,
Paasikiven ja Kekkosen linjaksi. Se linja on ollut asiallisten,
luottamuksellisten suhteiden luominen suurvaltaan jonka kanssa meillä
on toista tuhatta kilometriä yhteistä rajaa.
Poikkeaminen tältä linjalta on aina johtanut suuriin onnettomuuksiin
Suomen kansalle.
Nykyinen uhittelu, viha, pilkka, läntisen imperialismin käsikassaraksi
asettuminen on poikkeamista suuresta, Suomelle hyväksi havaitusta
linjasta. Tämä luopuminen on torjuttava. Luopuminen jatkuessaan tulee
johtamaan tuhoisiin seurauksiin.
Vasemmisto on useimmiten ollut pitkän ulkopoliittisen linjan kannalla.
Valitettavasti nykyään näyttää siltä, että myös parlamentaarinen vasemmisto liittyy mukaan luottamuksellisten suhteiden nakertajien joukkoon.
Vantaalla 7.4.2021
Vantaan Tiedonantajakerho
