Bussikuski Ossi Kähmi. Kuva: Toivo Koivisto.
Kilpailuttamisen autuudesta on sekä työntekijöillä että asiakkailla hyvinkin kahdenlaisia kokemukseen perustuvia käsityksiä. Itse olen oikeasti hyötynyt, kun työmatka on vähitellen lyhentynyt uusien liikennealueiden myötä, mutta monet ovat menettäneet työpaikan kokonaan. Matkustajia on erityisesti kiusannut se, etteivät jatkuvasti vaihtuvat työntekijät ehdi opetella uusia reittejä ja osoitteita.
Vuosikymmenten työkokemukseni pohjalta voin purkaa tapahtuneen kehityksen omasta näkökulmastani. Kertoa siitä, kuinka kaikki oli ennen paremmin tai huonommin luokkakannasta ynnä muusta sellaisesta riippuen.
Helsingissä pääosin Helsingin kaupungin liikennelaitoksen autoliikenneosasto, joka Kähmin korvaan kuulosti jo suorastaan sosialismilta, hoiti liikennettä muutamien yksityisten sekä kaupungin omistaman Suomen Turistiauto Oy:n kanssa.
1990-luvun alussa kaikilla pääkaupunkiseudun isoilla kaupungeilla oli omat bussiyhtiöt. Näin oli monessa muussakin Suomen kaupungissa. Helsingissä pääosin Helsingin kaupungin liikennelaitoksen autoliikenneosasto, joka korvaani kuulosti jo suorastaan sosialismilta, hoiti liikennettä muutamien yksityisten sekä kaupungin omistaman Suomen Turistiauto Oy:n kanssa.
Kaupunkien johto pelästyi 90-luvun lamasta ja hätäpäissään kaupungit myivät yhtiöitään mikä minnekin. Heti tässä jo moni kysyi ihmeissään: Kuinka kenelläkään on varaa ostaa kannattamattomia yhtiöitä?
Espoon Auto myytiin silloiselle Ruotsin valtion omistamalle yhtymälle. Kaupungin johto vakuutteli, ettei käytännössä mikään muutu. Vantaan Liikenne myytiin ylikansalliselle ranskalaisperäiselle monialayhtiölle. Nykyisin omistus on ketjutettu niin että viimeisenä rohmuna ketjussa on sijoitusyhtiö, jolla ei ole muuta tehtävää kuin omistaminen.
Rautatieliikenteen kilpailuttaminen on hieman hankalampaa kuin maantieliikenteen. Ei ole mahdollista tulla toiselta puolelta Suomea eikä toisesta maasta ja ryhtyä ajamaan omalla kalustollaan metroa tai raitiovaunuja. Yksityistä tavaraliikennettä jo Suomen rautateillä on.
Keinovalikoimaan kilpailuttamisen kannattajat ovat onnistuneet ajamaan yhtiöittämisen ja toiminnan hajauttamisen. Pääkaupunkiseudun lähiliikenteen vaunut omistaa kuntayhtymä, mutta henkilöstö on VR:n.
Valtion rautateiden kunnossapitoyksikkö VR Track on jo myyty norjalaiselle NRC Groupille, kertoo VR Group. Yhtiö on Pohjoismaiden suurin raideinfrayhtiö.
Kaupan myötä VR Groupista tuli NRC Groupin suurin osakkeenomistaja, kun se omistaa noin 18 prosenttia yhtiön osakkeista.
NRC:n pääkonttori sijaitsee Oslossa ja se on listattu Oslon pörssissä.
Uutena rakennettava Vantaan raitiotie tietysti alusta alkaen on uutta eli kaluston voi omistaa ja tilata se joka kilpailussa voittaa.
Kilpailuttamista mainostettiin yhtäältä sillä, että monopoli jarruttaa kehitystä. Hintojen piti alentua, kun yksityiset toimijat tehostaisivat toimintaa. EU-jäsenyys joko oikeasti tai kuvitellusti edellytti kaikenlaista kilpailuttamista.
Sen suuntaisia direktiivejä saattaa tonkimalla löytääkin. Lainsäädäntöä on muutettu siihen suuntaan, että kuntien omistamilta yhtiöiltä on yksiselitteisesti kielletty toiminta aloilla, jotka yksityiset pystyvät hoitamaan!
Aiemmin kilpailuun siirtyneistä Englannista ja Ruotsista oli varsin sekasortoisia kokemuksia. Pienten yhtiöiden konkurssien myötä paikallinen asiantuntemus oli kadonnut. Toiminnan parantuminen ei pohjimmiltaan ollutkaan kilpailuttamisen tarkoitus vaan yksityinen pikavoittojen tavoittelu.
Kilpailutuksen alkuaikoina sattui kokemattomuudesta johtuvia kummallisuuksia. Äärimmäinen esimerkki oli, kun kilpailun voittaneen sopimuksen mukaan vuonna XX alkava liikenne piti ajaa vuonna XX rekisteröidyillä ajoneuvoilla. Joustamista ei onnistuttu neuvottelemaan, vaan katsastuskonttorin kanssa piti järjestää, että autot katsastettiin uudenvuoden yönä!
Koska kilpailua ei käytännön syistä voitu kerralla toteuttaa, alkuvaiheessa oli myös hyvin suurta vaihtelua eri alueiden välillä. Kilpailutettuun liikenteeseen piti sijoittaa uusi kalusto, minkä seurauksena vielä kilpailuttamatta olevalle osalle kasautuivat vanhat tarkoitukseen huonosti sopivat aivan toiseen aikaan ja tarpeeseen suunnitellut autot. Matalalattia-autot viilettivät työmatkaliikenteessä, mutta vanhukset ja lastenvaunujen kanssa liikkuvat eivät aina päässeet vanhoihin korkeisiin autoihin sisälle.
Yksi mahdollinen kilpailun haitta onnistuttiin työtaistelutoimilla torjumaan. Ns. Lonka-sopimuksen mukaan voittaneen yhtiön on palkattava liikennettä menettäneen yhtiön irtisanottavat kuljettajat vanhoina työntekijöinä. Tässäkin tietysti kilpailua suunnittelevissa yhtiöissä on opittu varautumaan siihenkin, ettei uusia työntekijöitä tarvitse palkata, vaan niitä voi siirtää esimerkiksi yhtiön muualla maassa olevista yksiköistä. On myös sattunut, että uusi työnteettäjä on terveystarkastuksen nojalla kieltäytynyt palkkaamasta entisiä kuljettajia.
Kun kuljettajien palkoilla ei voi kilpailla, on yksityisillä yrityksillä muita keinoja. Ennen yhtiöillä oli palkkalistoillaan siivoojat, ruokala, korjaamo, terveydenhoito. Sairaanhoitaja oli tavattavissa ainakin viitenä päivänä viikossa ja lääkäri yhteinen Helsingin ja Espoon kesken.
Kaikki toiminnat on nyt ulkoistettu. Jopa useita siivousfirmoja voi toimia samalla työpaikalla. Ruokala on tietysti emännän yksityinen yritys, jonka työntekijöiden työoloista tiskin toisella puolella oleva kuljettaja tuskin tietää mitään.
Usein yhtiö ei myöskään omista liikennevälineitä, vaan ne on vuokrattu tai käytössä jollakin muulla järjestelyllä. Bussien renkaat omistaa rengasyhtiö, jonka palvelumestari käy liikkuvalla varastollaan vaihtamassa renkaat tarvittaessa.
Turku unohti kirjata palvelulinjojen tarjouspyyntöön maininnan palvelulinja-autoista. Palvelubussit rajautuivat koko kilpailutuksen ulkopuolelle ja seisovat nyt vuoden varikolla.
Turun seudun joukkoliikenne Föli ei pysty ensi vuoden aikana täyttämään lupaustaan ajaa palvelulinjoja, joiden tarkoitus on palvella ensisijaisesti
iäkkäitä ja liikuntarajoitteisia. Tämä johtuu siitä, että kilpailuttaessaan palvelulinjojen liikennöitsijää kaupungin hankinnoista vastaavalta strategiselta hankinnalta jäi kirjaamatta tarjouspyyntöön kalustovaatimukseksi MP-tyypin linja-auto.
Kahdeksan vuotta kaupungin kolmea palvelulinjaa ajanut turkulainen V-S Bussipalvelut Oy rajautui näin ollen kilpailun ulkopuolelle, koska liikennöitsijä oli tehnyt tarjouksen koskien nimenomaan palvelubussejaan. Tarjous oli seitsemän auton erityiskaluston osalta kalliimpi kuin se olisi ollut tavallisista matalalattiaisista busseista.
Kilpailun voitti valtakunnallinen Savonlinja Oy, jonka kalustoon ei Turussa kuulu lainkaan palvelubusseja. Näin ollen V-S Bussipalvelun palveluautot seisovat ensi vuoden ajan tyhjänpanttina varikolla, ja eläkeläislinjaa ajetaan autoilla, joissa ei ole riittävästi tilaa rollaattoreille.
Uusi tarjouskilpailu palvelulinjojen seuraavalle sopimuskaudelle on jo käynnissä. Tällä kertaa tarjouspyyntö sisältää maininnan MP-tyypin autoista. V-S Bussipalvelut Oy on mukana kilpailussa.
Myös seuraava sopimuskausi on vuoden mittainen, sillä kesällä 2022 on tarkoitus siirtyä runkolinjastoon. Runkolinjastoon siirtyminen edellyttää kaupungilta kuitenkin lisärahoitusta, josta ei vielä ole tehty päätöstä. Saattaa siis olla, että runkolinjastoon päästään siirtymään suunniteltua myöhemmin, sillä kaupungin talous notkahti koronakevään vuoksi.
Poikkeustila on tuonut lisää ongelmia, joita ei olisi, ellei toimintaa olisi ulkoistettu. Tartuntavaaran vuoksi on sovittu, etteivät kuljettajat enää myy lippuja. Lipputulot ovat vähentyneet enemmän siksi, että matkustaminen on vähentynyt. Yksityisille liikennöijille on kuitenkin maksettava sopimusten mukaan. Usein jopa sellaisissa tapauksissa, jolloin liikennettä vähennetään, korvaus ei vähene vaan saattaa jopa nousta.
Kilpailuttaminen ei oikeasti ole tarpeellista. Liikenne voidaan hoitaa muutenkin hyvin tai huonosti. Jos päättäjät ovat sitä mieltä, ettei kunnan pidä omina töinään hoitaa perustehtäviään, kunnallisia yhtiöitä hoidetaan hyvin huonosti. Yksityisten yhtiöiden taholta on monisanaisesti esitetty kuinka kunnan toiminta vääristää kilpailua, kun kunnalla ei ole huolta kannattavuudesta. Lainsäädäntöön on onnistuttukin ujuttamaan pykäliä, jotka kieltävät kunnilta osallistumisen sellaiseen toimintaan, jonka yksityinenkin pystyy hoitamaan. Kuitenkin varsinkin ylikansallisilla suuryhtiöillä on mahdollisuus tehdä myös tappiollisia tarjouksia saadakseen markkinaosuuksia ja sitä kautta poistaa markkinoilta muita toimijoita.
