Vantaan valtuuston lausunto Helsingin seudun maankäyttösuunnitelman, asunto-strategian ja liikennejärjestelmäsuunnitelman luonnoksista

Olemassa olevien asuinalueiden kehittämistä on onnistuneesti painotettu, todetaan Vantaan lausunnossa seudullisista suunnitelmista. Täydennysrakentamisen edistäminen myös lainsäädännöllä sekä tukia ja asumisen rahoitusjärjestelmiä kehittämällä on tärkeää, jotta nykyinen infrastruktuuri ja palveluverkko saadaan hyödynnettyä täysimääräisesti. Asuinalueiden tulee olla hallintamuodoltaan ja asuntotyypeiltään monipuolisia sekä elinympäristöltään viihtyisiä ja sosiaalisesti kestäviä. Seudullisen maankäytön suunnitelman laatiminen yhdessä liikennejärjestelmäsuunnitelman kanssa on hyvä toimintatapa. Seuraavalla kierroksella voitaisiin paneutua mm. keskuksien kehittämiseen, mikä jäi tällä kertaa kevyelle tarkastelulle.

Liikennejärjestelmäsuunnitelman osalta Vantaa ei voi sitoutua esitettyyn liityntäpysäköinnin kustannusjakoon. Sijaintikunnan osuus kustannuksista saa olla enintään 30 prosenttia.  Ajoneuvoliikenteen maksujärjestelmän tulee ensisijaisesti perustua ajettuihin kilometreihin ja tuotot on kohdennettava seudun liikennejärjestelmän kehittämiseen. Seudullista pysäköintinormia ei ole tarvetta laatia.

Vantaan lausunnossa kiinnitetään huomiota myös seuraaviin kohtiin:

– Seudulla tulee yhteisesti sopia bussivarikoiden omistus, hankinta ja toimintastrategia ja määritellä eri toimijoiden roolit.            – Valtion pääväylien melusuojauksen puutteet rajoittavat kohtuuttomasti asumisen täydennysrakentamista Vantaalla.                   – Valtion ja Vantaan välisen Kehärata-sopimuksen tavoitteena on, että Ruskeasannan asema valmistuu viimeistään vuonna 2020. Vantaa katsoo jo suorittaneensa oman osuutensa Ruskeasannan aseman investoinneista Vehkalan ja Kivistön asemien rakentamisen yhteydessä.

 

Kommentti

Näitä ruuhkaisimman Suomen rakentamisen, asumisen ja liikkumisen järkeistämisen selvityksiä on viime vuosina tehty useita. Tulokulmia, näkökulmia ja lähtökohtia sekä itse kenenkin perimmäisiä tarkoituksia on vertailtu, kalvoja on peilailtu ja karttaharjoituksia tehty.                                                                                                                                                     Tässä uusimmassakin metropolikaavailussa on paljon ”järkeen käyviä” ideoita, ja tämä vaatii toteutuakseen ainakin nykyään moneen tarpeeseen kaivattua ”yhteistä tahtotilaa”. Mitään kristallipallotiedettä tämä visiointi ei ole. Ruuhka-Suomen kasvuennusteet tuntuvat hyvinkin realistisilta, ja yleinen pyrkimys päästöjen rajaamiseen so. energian säästöön on itse asiassa se kategorinen imperatiivi, reaalimaailmasta tuleva reunaehto, joka asettaa vissinlaiset ”yleiskaavat” näille visionääreille.

Tässä nyt käsillä olevassa Metropolialue 2050 -selvityksessä ei oteta kantaa metropolin poliittiseen rakenteeseen, ei laajenevan alueen hallintaan mahdollisesti liittyviin demokratiaongelmiin yms. Nyt määritellään hyvin yleisluonteisesti – kylläkin ihan karttaharjoituksin – niitä periaatteita, miten pari miljoonaa Helsingin seudun asukasta silloin vuosisadan puolivälissä saisivat itse kukainenkin asumisensa ja elämisensä säällisesti järjestettyä.

Metropolialue 2050 -selvityksessä esitellyn strategian toteutuminen edellyttää kuntien ja kiinteistökapitalistien välisen symbioosin katkaisemista. Kuntien olisi lopetettava taktikointi kaavoituksessa ja otettava käyttöön kaavoitusmonopolinsa turvin ”isännän elkeet” ja kytkettävä tontin luovutukseen maankäyttösopimukset, jotka velvoittavat tontin vastaanottajaa rakentamaan myös sitoutumista vaativaa, valtion tukemaa kohtuuhintaista asuntotuotantoa.

Selkein ratkaisu olisi, että kunnat itse alkaisivat toteuttaa näitä visioita eli ryhtyisivät tuottamaan ja rakennuttamaan omilla organisaatioillaan sitä valtavaa asuntomassaa, jota metropolialueella tulevaisuudessa tarvitaan.

Suunnitelmia ja visioita kyllä riittää – kuten tämäkin. Näitä vain pitäisi alkaa soveltamaan käytäntöön.  (UN)