Suomessa on noin 7500 asunnotonta, heistä pääkaupunkiseudulla noin 2500, heistä alle 25-vuotiaita on noin 650.
Suomen perustuslaissa on huomioitu asumisen välttämättömyys. Kylläkin vain muodossa ”Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.”
Tämän ”edistämisen” tulkitaan toteutuvan Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) hallinnoiman valtion asuntorahaston takaamilla korkotukilainoilla. Tuota rahoituskanavaa voivat käyttä ja hyödyntää niin sanotut yleishyödylliset asuntotuottajat, kuten VVO ja SATO. Nämä yhtiöt eivät kuitenkaan enää juurikaan rakenna ”kohtuuhintaisia” asuntoja vaan ovat keskittyneet tekemään kovaa bisnestä kovan rahan asuntomarkkinoilla.
Nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn maan hallitus kehitti niin sanotun nuorisotakuun. Päällimmäinen ajatus tuossa kokonaisuudessa on työ-, koulutus- tai harjoittelupaikan takaaminen näitä hyvän elämän edellytyksiä vaille jääneille nuorelle mahdollisimman nopeasti enemmän syrjäytymisvaaran torjumiseksi. Kunnat ovat velvoitetut hoitamaan tämän takuu-ajatuksen käytännössä.
Nuorisotakuun on todettu toimivan kuitenkin vain osittain alkuperäisen idean mukaisesti. Itse lakien säätäjätkään eivät osaa sanoa, mihin ongelmaryhmien kategoriaan kuuluvat ne ”pudokkaat”, joita on selvityksissä todettu olevan edelleen huolestuttavan paljon.
Asuminen omassa asunnossa on siinä määrin tärkeä asia kenen tahansa elämässä, että sen järjestyminen on edellytys sille että ihminen on täydessä valmiudessa ottamaan vastaan esimerkiksi koulutus- tai työharjoittelupaikan. Nuorisotakuu-kokonaisuuteen pitäisi sisällyttää nuoren tulevaan työuraan liittyvien tavoitteiden lisäksi asumisen asiallinen järjestäminen.
Asiaa voisi osaltaan hoitaa vastaavalla tavalla, kuin on pyrkimys hallituksen ja Helsingin seudun kuntien välisellä maankäytön, asumisen ja liikenteen järjestelyä ja rakentamista koskevalla niin sanotulla MAL-sopimuksella. Tällä sopimuksella kunnat sitoutuvat kaavoittamaan asuntorakentamista varten tonttimaata 16 000 asuntoa varten vuosittain. Korkotuettu valtion takaama lainoitus on se rahoituspohja, millä sopimuksen edellytykset olisi tarkoitus toteuttaa. Sopimuksen mukaisissa, valtion tukemissa asuntohankkeissa käytetään lisäksi porkkanana niin sanottua käynnistysavustusta. Se on 5 000 – 10 000 euroa per uudisasunto.
Koska valtion asuntorahaston vuosittaista määrärahaa on viime vuosina jäänyt käyttämättä, voisi siitä olla osa ”korvamerkittyä” rahaa, mikä kanavoitaisiin pääkaupunkiseudun kuntien omistamille vuokra-asuntoyhtiöille (HEKA, VAV, Espoonkruunu) ja kunnat olisivat erillisellä sopimuksella velvoitetut rakentamaan kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja nimenomaan nuorille. Kuntien kontollahan näiden nuorisotakuu-toimien hoitaminen käytännössä kuitenkin on.
Unto Nikula
Asukasliiton hallituksen jäsen
Vantaa, Asola
