Vantaan kaupungin johdolla on tapana vertailutilanteissa kehua, kuinka vähällä rahalla kaupunki selviytyy palveluiden tarjonnasta asukasta kohti pääkaupunkiseudun muihin kaupunkeihin nähden.

Asian voi tietenkin todeta näinkin olevan ja onhan se osoitettavissa kaupungin talousarviossa olevilla euromäärillä. Edullisesti vaikuttaisivat hoituvan esimerkiksi vantaalaissairaat ja -vanhukset.

Tarkemmassa tarkastelussa ja verrokkialuetta laajentamalla asiasta saa toisenlaisen kuvan.

Helsingin Sanomat julkaisi näyttävästi viime viikonloppuna uutisen, joka perustui palveluvertailuun koko keskisellä Uudellamaalla. Tässä vertailussa Vantaa näkyy kartalla synkeänä mustana läiskänä. Etenkin vanhustenhoidossa kaupunki on surkeudessaan lyömätön. Vanhusten kotipalvelut ovat Vantaalla erityisen pienellä henkilöstömäärällä hoidetut. Pohjoisessa naapurikunnassa Nurmijärvellä vanhuspalvelussa on noin viisinkertainen määrä hoitohenkilöstöä suhteutettuna hoivan tarvitsijoiden määrään.

Vantaan toimintamenoista henkilöstökulut ovat vajaan kolmanneksen (32 %) kun palveluiden ostoihin kaupunki laittaa lähes puolet (47 %) kaikista käyttötalouden menoista. Vantaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimialan oman henkilöstön kulut ovat suhteessa huomattavan alhaiset verrattuna saman toimialan ostopalvelun menoihin. Näin vaikka yksityisen palveluntuottajan järjestämä palvelu on useissa selvityksissä todettu hinnaltaan kokonaiskustannuksena korkeammaksi kuin kunnan omana työnä tuotettu.

Kaupunki tuntuu uskovan jatkossakin lähes ainoastaan ulkopuolisiin palveluntuottajiin. Nyt valtuuston käsittelyyn – ja päätettäväksi – tulevassa ensi vuoden talousarviossa on sosiaali- ja terveystoimen henkilöstömenoihin budjetoitu 0.7 promillen lisäys. Ostopalveluiden lisäykseen ollaan varautumassa noin kahdeksan prosentin (8 %) menolisäyksellä.

Herää kysymys, mitä Vantaan kaupunki oikein saa niillä ulkopuolisille palveluiden tuottajille maksamillaan veroeuroilla? (asukkaidenvantaa.fi)